14. toukokuuta 2015

Blogini on muuttanut uuteen osoitteeseen

Heippa,

olen siirtänyt blogini nyt uuteen osoitteseen... Jatkossa se löytyy siis osoitteesta: www.heleneauramo.com.

Nähdään siellä!

Ja kommentoikaa jos olette löytäneet sinne. :) Olisi kiva kuulla ketä siellä ruudun takana on!

4. toukokuuta 2015

Toukokuun ajatuksia

"Onpas kummaa”, mietin kun näin köysiä ja erilaisia tikapuita melko korkealla puissa Talin metsissä (tai siellä suunnilla). Se oli jonkin sortin seikkailurata. Mielenkiintoista.




Näin myös valkovuokkoja. Jos minulla ei olisi ollut sauvakävelyn sauvat mukana, olisin napannut kimpun mukaani. Olin siis lenkillä ja mikä ihaninta, tämä tapahtui keskellä päivää. Koska olin kotitoimistolla, tämä oli mahdollista. Ja toisaalta kuitenkin niin pakollista...

On nimittäin terveystoukokuu. Tai niin se minulle esitettiin. Ensimmäinen reagointini oli vastahakoinen tuijotus. … Mutta nyt olen sitten mukana siinä yhdessä Pasin kanssa. Reseptinä on: ei sitä ja ei tätä ja ei myöskään sitä (tietenkään). Kaalia joo ja kasviksia juu. Tumma leipä on ok (sitä ihmettelin hieman).



Mutta ei se ruokavalion muuttaminenkaan vielä ole niin vaikeaa kuin ajan rytmittäminen siten että muistaa syödä ja muistaa liikkua. Kun kaikki työt ja lapsen jutut ovat vieneet aikatauluni aivan uudelle tasolle kuin vielä vuosi sitten, on yhtäkkinen täyskäännös huomattavan haastavaa. On vaikeaa muistaa syödä ja liikkua. Kuinka hölmöltä se kuulostaa! Miten tämän ikäisenä joutuu tuota säännöllisesti opettelemaan?

Kaiken tämän taustalla on kuin hiljaa hiipinyt vyötärölleni makkarat. Tai ehkä hiipiminen on väärä termi, sillä ne tulivat raskauden myötä melko nopeaa vauhtia ja eivät ole suostuneet poistua. Minulle on siis käynyt samoin kuin niin monelle. Raskauskiloja tuli ja ne ei lähteneet. Vielä on noin 5-6 kiloa ylimääräistä. Jospa ne kaikki lähtisivät tämän terveystoukokuun aikana. Toivon sitä. Ja minua saa nyt tsempata! :) Samaa olen kyllä jo toivonut edellisinä kuukausina, mutta nyt on ilmassa jotain uutta: olen siirtynyt toivomisen sijasta tekoihin. Ja kirsikkana kakun päällä: Onhan terveystoukokuu!

3. tammikuuta 2015

Totaalinen sekoaminen Ensilumesta

Sekoan harvoin ostoksilla (hyvä niin). Nyt sekoaminen kuitenkin tapahtui.
Olin jo hetken aikaa haaveillut Lotta Niemisen Ensilumi -sarjan ostamisesta. Rakastan Lotan tyyliä ja olen joitain muitakin hänen suunnittelemia asioita haalinut keittiöömme. Tällä kertaa haaveilin kyseisen jouluisen sarjan pussilakanoista, patalapuista ja mukeista.
Yleensä tilaamme kaikki ruoat Foodien kautta. Mutta sattumien kautta päädyimme käymään ihan fyysisestikin Prismassa. Haistoin mahdollisuuteni tulleen.

Mutta mitä?!? Ensiluomi-tuotteet olivat osittain loppu. Tästä alkoi paniikki. Päädyin ostamaan, mitä nyt jäljellä olikaan: kaksi valkoista mukia, kaksi harmaata mukia, kaksi syvää harmaata lautasta, juustotarjottimen (tai mikä lie?), kaksi pussilakanaa, kaksi laatikkoa, kahvipurnukan, ja jos oli jotain muuta, en enää edes muista. Kotimatkalla tilasin vielä paniikkikohtauksessa netin kautta patalapun ja patakintaan. Laitoin viestiä jopa mummolle, että jos hän olisi matkalla Prismaan, ostaisi minulle puuttuvia osia. Hän löysi tarjottimen.


Nyt puuttuu enää toinen patalappu, valkoiset syvät lautasen (2kpl:tta) ja 4 valkoista isompaa lautasta. Näitä ei tunnu löytyvän mistään. Olisipa Prismoja enemmän ja lähellä.

Nyt on tunnelma laantunut ja juon kahvia uudesta mukistani. Paniikki on muisto vaan. Sainpas pyydystettyä monta ihanaa esinettä. Shoppailu voi olla aikuisen huvipuisto. Se onko se karuselli, kummitusjuna vai vekkula, se on tyypistä itsestään kiinni.

28. joulukuuta 2014

Matkalle Pariisiin


Muistan ensi kertani. Kävin Pariisissa yhdessä äitini kanssa kun olin ehkä kolmannella tai neljännellä luokalla. Muistan vieläkin sen hetken kun näin Eiffel-tornin ensi kertaa. Se tuntui unelle tai sadulle. Siellä se möllötti kaukana ja se oli totta. Se ei ollut postikortti. En ole sen jälkeen sanut muista nähtävyyksistä samanlaista epätodellisuuden tunnetta, en pyramideistä, en Taj Mahalista, en vanhoista temppeleistä, en mistään.


Muistan myös kun kävin viimeksi Pariisissa. Olin puhumassa LeWebissä. Olin aivan paniikissa. Muistan kuinka Peter Vesterbacka sparrasi puheeseen. En tästä paljoa muista, mutta selvisin siitä. Kai se meni vielä ihan hyvin. Niin luulen. Sen jälkeen ei esiintymiset ole tuntuneet enää niin pahalta. Kiitos siis tästä. Tämä oli esiintymiskokemuksilleni erittäin merkittävä etappi.

Mutta jeejeejee! Liput on varattu. Pariisi ja minä kohtamme jälleen. Nyt kun ei ole LeWebiä ja Eiffel-tornikin on tavattu, mitä kannattaisi tehdä? Kahviloita? Näyttelyitä? Vinkkejä? Paikan varaamme Airbnb:stä, kuten ennenkin. Pääsemme siis elämään kuin pariisilaiset konsanaan. Ja mukana on minun lisäkseni luonnollisesti Pasi ja Mila (tuolloin 10 kk:tta) :)

26. joulukuuta 2014

Ensimmäinen joulu lapsen kanssa

Lumi ja pakkanen kruunasivat tämän joulun. Tällainen ilma voisi olla joka joulu. Ikkunat ovat kuin taidemaalaus. Kinoksia puiden oksilla. Kynttilöitä ikkunassa. Tilhiä olisi ollut kiva nähdä myös, mutta ne olivat tänä vuonna jossain muualla.

Meillä jouluun kuuluu riisipuuro, joulurauhan julistus, kirkko, ruokaa ja lahjojen avaaminen. Aika perinteinen siis varmasti monesta. Katselimme myös Lumiukon sivusilmällä. Milaa se ei paljoa näyttänyt kiinnostavan.


Mila sai ihania lahjoja. Sellaisen puisen punaisen laatikon (Brio), johon voi laittaa puupaloja. Minulla oli samanlainen myös pienenä. Tosin moderni versio toimii hieman erilailla, sen yläosaa ei saa auki. Mila sai myös mustat Brion-kärryt, jolla pääsee harjoittelemaan kävelyä. Lisäksi tuli myyrä-matkalaukkua ja nukkea. Nukke kiinnosti häntä hieman eri tavalla kuin monet muut lelut. Isää kiinnosti junarata. :D

Saimme Pasin kanssa keittiötarvikkeita. Pasi sai minulta taulun. Minä sain Pasilta monta pienempää lahjaa, kuten lemppari Muumi-mukin ja valokuvakirjan. Lisäksi sain pari toivottua lehteä: Voguen 2015 malliston ja uusimman Monoclen.

26. marraskuuta 2014

Jos vain mentäis eteenpäin

Mitä jos ei valitettaisi. Mitä jos mentäisiin eteenpäin. Mitä jos oltaisiin hieman hulluja ja uskallettaisiin uskoa isoihin (ja pieniin) asioihin. Uskoa, että me voimme olla maailman tai planeetan parhaita, kuten Peter Vesterbackalla on tapana sanoa.



Mitä jos tehtäisiin, eikä vaan puhuttaisi tai valitettaisi.

Mitä tehtäis? Mitä teen? Seuraavassa ajatustenjuoksuani seuraaville viikoille normitöiden ohella.
  • Haluan päästä raskauskiloista eroon -> Aloitan PT:n ensi viikolla // tapaaminen sovittu superhyvän PT:n kanssa, jota suositeltiin minulle.
  • Haluan saada myytyä supersiistin konseptin liittyen tulevaisuuden työhön (knowledge work), jotta pääsisin testaamaan ajatuksiani -> Sovin tapaamisen ensi viikolle eräälle asiakkaalle ja pitchaan sen. // kutsu lähetetty
  • Haluan työstää toisen nettikaupan pystyyn (Miksi? Koska se on nyt helppo laittaa pystyyn Zunystore.fi:n rinnalle ja sen konsepti on superhelppo. Nettikauppa on myös kiva harrastus kaiken ohella). Haluan tehdä sivun, jossa myymme tuotteita yhteisömanagereille. En ole löytänyt sellaista sivua, joten kokeillaan rakentaa se itse. Alkukustannukset ovat alhaiset, mutta potentiaalia tähän löytyy osittain myös Bloggerial.com:n kautta. Kyseisellä sivustolla vierailee koko ajan porukkaa vaikka en sitä usein päivitäkään). Tehtävänä on seuraavia juttuja, jotta päästään alkuun:
      • Tehdä resurssilaskelmat (arvio siitä paljonko aikaa ja rahaa tämä harrastus veisi).
      • Mietin sivustolle nimen -> kokeillaan sanageneraattoria ensin, jos se auttaisi pääsemään alkuun
      • Työstän ensimmäiset 5 tuotetta sivustolle myyntiin
      • Työstän asiakaskontaktilistan, jolle voin ilmoittaa sivun olemassaolosta kun se valmistuu 
  • Kirjoitan tulevaisuuden markkinoinnin trendeistä erääseen julkaisuun -> ajatustyö on aloitettu, nyt puuttuu enää kirjoitus 
  • Kirjoitan tähän blogiin useammin -> Kirjoitan tämän nyt ja sitten kanssa julkaisen, enkä jää pohtimaan. :D 
Se on varmaa, ettei tulevaisuus ole parempi, jos mitään ei tee. Uskon, että kun olen nämä tehnyt olen hieman viisaampi ja kokemuksia rikkaampi.

23. marraskuuta 2014

X-MAS GARAGE HELSINGISSÄ

Kävipäs hyvä flaksi! Koska olen jakanut omissa kanavissani juttuja Züneista (eli meidän vapaa-ajan puuhaprojektista nimeltä Zunystore.fi), niin My o  Pauliina oli sitten bongannut nettikauppamme ja tarjosi meille mahdollisuutta päästä mukaan heidän X-MAS GARAGEen. Suostuimme ja tänään avatussa joulukaupassa on kasa meidän bookendejä, doorstoppeja ja paperweightejä. Sekä kaikista paras, eli jättikirahvi. Kauhea sanoa, mutta sisimmissäni toivon, ettei kukaan ostaisi sitä isoa kirahvia, sillä se on niiiin hieno ja haluaisin sen kotiin. :D

Olemme Pasin kanssa tästä joulukaupasta todella innoissamme, sillä putiikki on mitä tyylikkäin. Siellä on mukana myös joitain omia lempibrändejä, kuten R/H:n tuotteita, Lumi-laukkuja ja aivan ihania Teemu Järvi Illustrationsin tauluja (meillä on tuollainen Jänis-taulu itsellämme). Todella jännä fiilis kun omat tuotteet pääsevät heti näinkin hienoon seuraan.

Eli nyt kaikki joululahjat kannattaa ostaa XMAS GARAGEsta! Alla ottamani promokuva Züny-poroista. :)



Mistä X-MAS GARAGEssa on kyse?
Jouluinen design-garage avataan Aleksanterinkadulle Kluuviin kuukauden ajaksi (23.11.-23.12.2014). Yli 300 neliön X-MAS GARAGEen mahtuu stadin coolein lahjakauppa, Brooklyn Cafe, pingislounge ja paras jouluboogie.

Sen lavalaatikoista löytyy pukinkonttiin mm. designia, kirjoja, suklaata ja muita herkkuja, fillareita, vintage-huonekaluja ja –esineitä, kynttilöitä, valaisimia, joulupapereita, sisustusesineitä ja  -tekstiilejä, leluja, koruja ja muita asusteita.

Aukioloajat: 23.11.-23.12. 2014 (ma-pe 11-19, la 10-17, su 12-17)
Osoite: Aleksanterinkatu 9, Kluuvi, Helsinki (My o Myn naisten myymälää vastapäätä). Sisäänkäynti tilaan suoraan Aleksanterinkadulta

Jaa blogikirjoitus kavereillesi