19. lokakuuta 2014

Mila 6kk:tta, kosinta ja nettikaupan pystytys

Mila on tänään tasan kuuden kuukauden ikäinen. En vaan voi käsittää kuinka nopeasti aika on mennyt. Iltapäivällä meillä oli käymässä lähisukulaisia. Mummo oli tehnyt hienon joutsenkakun. Itse päivänsankari päätti saada aamulla ihmeelliset raivarit (hampaat tulossa?) ja nukahti viitisen minuuttia ennen vieraita. Nukkui sitten puolitoista tuntia putkeen ja kun heräsi aloitti taas saman huutoshown. Sitä se on siiten ollut tänään melkeen koko illankin.



Päivän kohokohta oli se kun vanhempani toivat minulle DVD:n, joka sisälsi vanhoja kaitafilmejä minusta alle vuoden ja kahden vuoden iässä. En ole kaikkia niitä pätkiä koskaan nähnyt ja olin aivan super innoissani. Oli jännä vertailla Milaa nyt ja minua samanikäisenä. Me näytimme hieman samalle pienenä, mutta emme todellakaan ole toistemme kopioita vaikka aika moni sanookin, että näytämme samalle.


Perjantaina minua kosittiin. Sanoin kyllä. :) Tämä kosinta tuli aivan yllätyksenä. Se hetki oli siksi todella kummallinen. Menin niin hämilleni, koska en ollut osannut yhtään odottaa. Myöhemmin illalla ei siksi saatu nettikauppaa pystyyn vaan avasimme sen lauantaina, eli se löytyy nyt täältä: Zunystore.fiInstagramista, Facebookista sekä Twitteristä. On ihanat fiilikset sen suhteen. Nyt me osataan pystyttää nettikauppa ja listalla on heti pari muuta nettikauppaa, mitä pitäisi alkaa työstää. Ne on kyllä hieman helpompia pystyttää, koska tuotteet ovat simppelimpiä. Jos nettikaupan perustaminen kiinnostaa, bloggasin siitä Bloggerialiin oman postauksen.

Jännittävä viikko siis takana. Hyvä viikko kaikinpuolin. Ensi viikko on myös jännittävä, sillä siskoni menee naimisiin. Pitäisi joku puhe ehkä pitää. Olisiko vinkkejä hyvään hääpuheeseen?

16. lokakuuta 2014

Nettikaupan perustamista

Nettikaupan perustaminen on kyllä ristiriitaista puuhaa. Minulle on muodostunut sitä kohtaan sellainen viha-rakkaus-suhde. 

Isäni on maahantuonut koko minun elämäni ajan tavaroita Suomeen ja Suomesta pois. Hän oli 80-luvulla jopa Sanriossa neuvottelemassa HelloKittystä ja sen tulosta Suomeen. Joku muu kuitenkin kerkesi ennen ja isommalla summalla. Muistan kuinka lapsena minua harmitti. Olisin halunnut kaikki HelloKitty-tuotteet. Kenelläkään muulla ei ollut niitä tuohon aikaan Suomessa.

Hieman photoshoppailtiin Zuneja. :D

Kun satuimme Pasin kanssa törmäämään Zuneihin (ovistoppereihin ja kirjapidikkeisiin) Singaporessa, me molemmat ihastuimme niihin. Selvittelimme asioita ja nyt ollaan siinä pisteessä, että sopparit on tehty ja olemme laitettaneet nettikauppan melkein pystyyn. 

Zuny

Tämä on ollut kuitenkin aikamoinen vuoristorata. On pitänyt opetella vaikka mitä juttuja ja hermot on mennyt moneen kertaan. Vuorotellen ollaan oltu valmiita luovuttamaan. Kuitenkin Pasi on jaksanut puskea asiaa eteenpäin ja siksi ollaan tässä. Tänään laitoin sivustolle tileja pystyyn Twitteriin, Instagramiin ja Facebookiin. Huomenna ehkä avaamme sivut ja viilaamme niitä sitten lennosta eteenpäin.

Tämän homman ohella on syntynyt pari uutta nettikauppaideaa. Saa nähdä missä välissä niitä kerkeäisi tehdä. Kerkeekö ollenkaan? Näillä näkymin ei. :D

1. lokakuuta 2014

Kuulumisia ja äidinmaidonkorvikkeista

On lomia ja "lomia". Nyt on menossa "loma". Tämä meinaa lähinnä sitä, että en ole toimistolla, mutta hommaa riittää niin töissä kuin harrastustenkin parissa. Milan kanssa luonnollisesti tulee myös oltua. Hän löysi eilen ensimmäistä kertaa oman jalkansa (ja laittoi sen suuhun).

Pasin chilinen papukeitto

Tänään kävimme kävelyllä koko perheen voimin. Oli ihana syysilma ja taivaalla lensi muuttolintuja. Kävimme juomassa kahvit kahvilassa ja käppäilimme kotiin. Huomenna menen yhteen sparrausjuttuun illalla ja varmaan jumppaan kahvakuulalla ihan pienen jumpan. Pasi on innostunut uudesta proteiinipitoisesta ruokavaliosta ja sitä tulee sitten itsekin syötyä. Tänään söimme jotain papukeittoa (kuva yllä).

Mökkisaaressa

Olimme viikonloppuna mökillä. Oli ihan mielettömän ihanat ilmat. Öisin oli pilvetöntä ja tähdet näkyivät todella hyvin. Näin monta satelliittia ja utuisen linnunradan. Tunsin itseni pieneksi. Rakastan tähtiä. Olen aina rakastanut. Pienenä minusta oli hienoa katsoa kuuta, vähän vanhempana maata yöllä pellolla pahvien päällä (ettei tulisi kylmä kun maa oli viileä) ja katsoa tähtiä yhdessä siskon, isän ja enon kanssa.

Minulla on nyt liikaa asioita meneillään. Olen ahminut innoissani paljon juttuja. Haluaisin olla kaksi ihmistä. Silloin saisin kaikki kiinnostavat jutut tehtyä. Pitää taas priorisoida. Tästä tuli mieleeni Slush. Sinne kannattaa mennä jos on yhtään kiinnostunut startupeista. Se on nykyisin pohjoismaiden suurin startup-tapahtuma. Olen muuten yksi sen perustajista. (Se mainittakoon tässä kohtaa, ettei joku hermostu "piilomainonnasta".)

Kivan kokoinen sieni löytyi mökkisaareltamme

Mila on jo yli 5 kuukautta vanha. Tässä kohtaa vauva (ainakin Milamo) alkaa reagoida ihan eri tavalla. Minusta tuntuu, että hän on jo ihminen eikä vauva. Hän nauraa, haluaa koskea esineisiin (ja repiä minun hiuksiani), osaa möyriä, osaa löytää katseellaan minut nurkan takaa jos puhun. Aamulla hän seurasi katseellaan Papu-kania pitkään. Papua ei kiinnostanut yhtään. :D

Vauva muuttaa asioita monella tavalla. Yksi asia, mikä on muuttunut on suhtautumiseni maailmaan ja etenkin Maapalloon. Pelkään, että maailma menee huonommaksi ympäristöltään ja muutenkin. Pelkään, että lapseni ei voi kasvaa samanlaisessa turvallisessa ympäristössä kuin minä sain. Suomen tilanteesta olen myös huolissani. Me elämme omassa kuplassamme ja olemme koko ajan jäämässä jälkeen. Mietin näitä asioita joka päivä ja sitä mitä voisin tehdä asioille. Monet kaverini, jotka ovat olleet hyväpalkkaisissa tehtävissä ovat muuttaneet ulkomaille. Mietityttää, että ketä tänne jää jos asioita ei saada kuntoon. Siksi kai myös teen sitä työtä mitä teen. Koen, että voin auttaa suomalaisia ja pohjoismaisia yrityksiä.

Milaa kiinnosti persialaismatto

Sitten viimeiseksi äidinmaidonkorvikkeista. Koska korvikkeet ovat herättäneet mielenkiintoa kommenttiosion puolella, halusin nyt nostaa sen aiheeksi myös postauksessani. En suosittele korvikkeita yleisesti, enkä osaa sanoa niiden osalta mikä on paras kaikille. Meille paras korvike on ollut Valion Tuuti. Sain siitä suosituksen eräältä tutultani, joka on perehtynyt aiheeseen enemmän. Testasimme sitä sekä Nania ja Arlan orgaanista korviketta. Tuuti oli ainoa, joka tuntui vauvalle parhaalta. Eli se ei kiertänyt mahassa. Siksi päädyimme käyttämään sitä. Kun yksi toimii sitä jumittuu sitten siihen.
Toinen keskustelu kommenttiosion puolella on liittynyt rokotteisiin. Siihen minulla on kovin lyhykäinen vastaus: tulemme antamaan vauvallemme rokotteita.
Mukavaa iltaa! 

22. syyskuuta 2014

Kuulumisia

Viikot ovat taas vierähtäneet. Minulla oli kasa asioita listattuna mistä pitäisi kirjoittaa, mutta sitten kaikki muut jutut ovat vieneet voiton. Olen illat hengannut Milan kanssa. Päivät on menneet töissä ja sitten myöhään illalla olen puuhannut sitä sun tätä, lähinnä siivousta tai nettikauppajuttuja. Olemme pystyttämässä sellaista ja aikaani on viimeksi mennyt mm. tuotekuvien ottamiseen. Ja kivaa on ollut oppia uusia juttuja. Mutta muutama vinkki niille, jotka harkitsevat nettikaupan perustamista: a) se ei ole niin helppoa kuin voisi luulla b) se vie enemmän aikaa kun on ajatellut c) se vaatii monia erilaisia taitoja, jopa sellaisia mitä ei heti tule mietittyä kuten kirjoitustaitoa. Toistaiseksi ei kuitenkaan kaduta, vaikka kotimme onkin nyt täynnä tavaraa. Kerron tänne heti kun kauppa on pystyssä.

Mitä sitten minulle muuten kuuluu? :) Hyvää. Olen rakastunut, innostunut, inspiroitunut ja elämääni tyytyväinen (en nyt keksinyt muuta adjektiivia tähän, mutta oikeasti olen enemmän kuin tyytyväinen). Enkä nyt edes liiottele. Tuosta voisi siis päätellä, että olen onnellinen. Ja niin olenkin. Kaikki on hyvin. Paitsi nyt Milalla on hieman kuumetta. Se on onneksi nyt laskenut ja nyt hän nukkuu.
Minusta tuntuu aina silloin tällöin muuten oudolle se, että ihmiset tuntuvat etsivän onnellisuutta kuin se olisi joku ultimate-päämäärä, jolloin kaikki olisi hyvin... Minäkin etsin ennen. Mutta vasta nyt ymmärrän, että sen etsiminen ei auta. Se pitää itse luoda ja se on olotila. Nykyään kun se on osa omaa elämää, sen unohtaa helposti. 
Joitakin muuten varmasti ärsyttää tämä oman onnen esiintuominen. Mistä se johtuu, että tulee jotenkin sellainen olo, että jos sanoo olevansa onnellinen niin sen voisi menettää. Miksi suomalaisuuteen tuntuu kuuluvan se, että sitä pitäisi jotenkin peitellä. On jotenkin sallitumpaa, että valittaa.

Tällaisia iltapohdintoja tänään. :) Kiitos muuten kaikille lukijoille, jotka ovat kommentoineet, että blogiani on ollut ikävä. <3 Ylläolevat kuvat ovat uusia tauluja, joita olen ripustellut seinille. 

24. elokuuta 2014

Juice-kirja on tämän hetken paras mehu- ja smoothiekirja

Olen tänä vuonna ostanut kaksi kirjaa, jotka ovat olleet ylitse muiden. Toinen niistä on The Power of Habit: Why We Do What We Do (josta kerron sitten myöhemmin enemmän), mutta se mistä halusin tänään vinkata on “Juice: Recipes for Juicing, Cleansing, and Living Well", jonka ovat kirjoittaneet Pressed Juiceryn perustajat  Carly de Castro, Hedi Gores & Hayden Slater. Alunperin törmäsin tähän kirjaan Instagramissa, kun Nicole Richie postasi siitä. Tämän seurauksena päätin tilata kirjan ja olen ollut siitä erittäin innoissani.


Vaikka kirjan nimi viittaakin mehuun, on kirjassa myös smoothie-ohjeita. Ja itse asiassa minulla ei edes ole mehustinta (vaikka niin kovin haaveilenkin sen aloittamisesta ja etenkin siitä kaikkein parhaasta ultimatum-mehustamosta nimeltä Norwalk Juicer.
Se miksi pidän tästä kirjasta ovat sen reseptit ja kuvat. Vaikka olen tehnyt smoothieita pitkään, olen tästä kirjasta oppinut vaikka mitä juttuja. Olen sen insiroimana tehnyt mm. mantelimaitokahvia ihan itse tehdystä mantelimaidosta ja saanut intoa kokeilemaan uusia reseptejä. Tämä kirja on saanut meillä myös Pasin hyväksynnän. Hänkin on tehnyt sillä jo monia reseptejä. Kirja yksinään ei tietysti pelasta. Vaikka mehustinta ei vielä olisikaan, tämän omaksunnassa ja reseptien käytäntöön siirtämisessä auttaa hyvä blenderi tai Vitamix (jota voin myös suositella).


Olen nyt selaillut kirjan lähes kokonaan. En osaa lukea reseptikirjoja, selailen ne aina. Ja haluan mehustimen. Minun on pakko saada se. Eli vinkkejä niistä otetaan vastaan. Onko kukaan muuten hurahtanut tuohon Norwalkiin? Se maksaa yli 3000€!! Miten ihmeessä se voi olla niin suolaisen hintainen?

Nyt suunnittelen ensi viikon smoothieita ja tässä ovat valintani:

Barry Basil Bliss s. 90
- Kasa erilaisia marjoja, pinaattia, basilikaa, kookosvettä ja jääkuutioita
Lime in the Coconut s. 92
- Sisältää kookosvettä, kookosta, avocadoa, banaania, spirulinaa, limeä ja jääkuutioita
Peaches and Cinnamon (s. 92)
Sisältää mantelimaitoa, persikkaa, mansikoita, banaania, kanelia ja jääkuutioita
Our Favourite Blended Soup (s. 139)
- Sisältää kesäkurpitsaa, porkkanaa, vettä, pasraa, cayenne-pippuria, valkosipulia ja tuoreita yrttejä (mitä saatavilla)

Sitten olisi kasa mehuja, joita haluaisin tehdä, mutta ne jäävät haaveeksi ja odottamaan sitä päivää kun mehustin saapuu kolkuttelemaan ovellemme. Jotenkin minusta tuntuu, ettei se koputus ole kovin kaukana, mutta mistäs sitä tietää. :)

17. elokuuta 2014

Viikon kuulumiset ja -2kg

Minulle on tapahtunut taas niin paljon asioita, etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin ja uskaltaisinko aloittaa ollenkaan. Yksityisyys on asia, jota olen pohtinut jonkin verran viime aikoina ja sen merkitystä. Varsinkin kun olen tietoinen aina silloin tällöin verkossa käydyistä keskusteluista (joissa minutkin on mainittu). Ne ovat saaneet minut miettimään yksityisyyteni hintaa. Ennen en niin paljoa välittänyt siitä, mutta nyt kun minun lisäkseni minun tulee ajatella myös perhettäni, on se muuttanut ajatuksiani. Olen myös pohjimmiltani ujo. En päästä lähelleni kovin helposti. Ja se, että sitten blogissani päästänkin, tuntuu vieraalle. Kuitenkin haluaisin pitää tätä blogia, sillä se toimi ennen ihanana vastapainona ja harrastuksena muuten melko hektiselle elämälleni. Lopullista päätöstä minun yksityisyyteni hinnasta en ole tehnyt. Kuulisin muuten mielelläni teidän ajatuksia aiheesta. :)


Olen muuten takaisin töissä. Se on muuttanut asioita. Olen myös lukenut kirjoja (joka päivä bussissa). Ne ovat muuttaneet minua. Etenkin tällä hetkellä lukemani kirja ihmisten tavoista ja tapojen muuttamisesta on inspiroinut minua. Kirjoitan siitä myöhemmin enemmän, sillä se ansaitsee oman postauksensa. Ja jotenkin asioita on muuttunut minussa todella syvältä, että sen oikein tuntee. Se ehkä on alkanut sillä, että Milan kautta ymmärsin ensimmäisen kerran elämän lyhyyden tai sen rajallisuuden. Meillä ei ole loputtomasti aikaa olla täällä. On tärkeä tehdä valintoja sen suhteen mihin haluaa käyttää sen oman ajan, jonka täällä viettää. Jokainen voi vaikuttaa aikaansa niin paljon, ja silti niin moni käyttäytyy kuin ei omalle elämälleen mitään voisi. Suomessa en tätä ymmärrä. Ymmärrän, että jossain muualla tilanne on toinen. Anyways, tämä oivallus sai aikaan sen, että lopulta päätin kuunnella Pasia ja hänen ajatuksiaan ajanhallinnasta (en suostunut vuoteen kuuntelemaan :D). Olen parissa viikossa muuttanut kokonaan suhtautumiseni aikaan ja siihen miten päiväni suunnittelen. Priorisoin koko ajan ja kehitän omaa ajanhallinnan ymmärrystäni. Ja tulokset ovat olleet uskomattomia. Olen virkeämpi, motivoituneempi, tehokkaampi ja ennen kaikkea tiedän, mihin aikani on mennyt. Ja ehkä tärkeimpänä on se, että olen oppinut sanomaan ei.
Jotta osaa priorisoida, pitää ensin tietää mitä haluaa. Jos ei ole täysin varma sen suhteen mitä haluaa, tulee suhattua ympäriinsä ja oltua mukana liian monessa jutussa tai sitten (omasta mielestäni pahimmassa tapauksessa) tulee vaan hengattua (ja myöhemmin miettii, että mihin se aika katosi). Kun tietää mitä tavoittelee, huomaa heti jos jokin asia on harhaliike. Elämä on siksi helpompaa.


Olen myös laihtunut. Kaksi kiloa parissa viikossa. Tämä on tapahtunut ruokavaliota muuttamalla. Ja se on toiminut hyvin. Tuntuu etten olisi luopunut mistään ruoasta. Päinvastoin olen lisännyt ruokalistalle smoothieita, superfoodeja ja salaatteja. Nyt haaveilen mehustimesta. En saa sitä mielestäni. :D Haluaisin olla mukana myös mehuyrityksessä. Tässä kohtaa saa nauraa, mutta jotenkin minulla on sellainen olo, että haluaisin olla sellaisessa mukana. :D Se ei kyllä ole osa sitä isoa suunnitelmaa, mutta puussa saa olla jonkin verran oksia.



Tänään kävimme brunssilla parin tuttavapariskunnan kanssa. Sen jälkeen olen lähinnä järjestellyt Milan kuvia ja äsken designasin uusia nettisivuja nettikaupallemme. Mila oppi muuten nauramaan toissayönä. Hän hihitteli itsekseen. Ennen naurussa ei ole kuulunut ääntä ja tämä oli jotenkin äärimmäisen sympaattista. Innolla odotan sitä, että hän nauraisi myös kun on hereillä.



Ja ensi viikko vaikuttaa mielenkiintoiselle. Tässä tavoitteeni ja hauskat yksityiskohdat:
    •    Huomenna pääsen purjehtimaan samalla veneellä, jolla Hjallis aikoinaan purjehti maailmanympäri. Siitä en ole varma saapuuko Hjallis paikalle. Veikkaan, että ei, mutta pitää kysellä myöhemmin sitten siitä matkasta.
    •    Laihdun kilon
    •    Pääsen antamaan Milalle ensimmäinen lusikallisen ruokaa. Se tulee olemaan bataattia.
    •    Menen katsomaan dokkarin Alibaba:sta ja pääsen livenä kuuntelemaan/haastattelemaan yhtä sen perustajista.
    •    Saamme kotiin noin 30 eläintä postissa. Nämä eläimet eivät ole oikeita ja liittyvät nettikauppaan, jonka perustamme.


 Kaikki kuvat ovat Amsterdamin reissultamme noin parin viikon takaa.

30. heinäkuuta 2014

Airbnb-kokemuksia ja Amsterdam

Terveiset Amsterdamista! Lähdettiin tänne pikalomalle ennen töiden alkua. Osa reissusta yövytään Airbnb:n kautta löytämässämme kämpässä, joka on aivan ihastuttava. Tämä asunto sijaitsee todella mukavalla alueella ja sopii vauvaperheelle (lue: sisältää pinnasängyn, hoitopöydän ja on rauhallisella alueella vaikka onkin keskustassa). Jos Airbnb kiinnostaa, tässä sinne 19€ alekoodi. Minulla on palvelusta toistaiseksi vain hyvää sanottavaa. Ideahan on pääpiirteittäin se, että vuokraat asunnon itsellesi yksityiseltä henkilöltä. Alla kuva olohuoneesta. Nyt istun juuri tuon pöydän ääressä. Oikealla taas on kuva, joka avartuu ikkunasta. Eikö näytäkin, että olisin jossain sadussa tai postikortin sisällä? Siltä minusta tuntuu.



Tykkäämme lomalla yleensä yöpyä ainakin kahdessa eri paikassa. Silloin näkee hieman enemmän ja voi etsiä täysin erilaisia yöpymiskohteita. Tällä kertaa loppuloma vietetään paikassa nimeltä Stout, jota kaverini suositteli. Siitä ehkä lisää sitten myöhemmin. 


Amsterdam on näyttänyt parhaita puoliaan meille. Sää on ollut todella hyvä (joku 24C, ei sadetta tai tuulta). Myös Finnairin lento meni mallikkaasti. Se ei ollut yhtään myöhässä ja Mila ei protestoinut ensimmäisen lentokokemuksensa aikana yhtään. Paljon asiaa hänellä tuntui kuitenkin olevan. Olisi ollut mukava ymmärtää mitä hän jokelteli.

Tänään lähinnä käppäilimme ympäri kaupunkia. Ostin pari paitaa (mikä on nykyään todella harvinaista). En ole tainnut ostaa kuin yhden paidan puolen vuoden aikana. Kasan vaatteita ostin viimeksi Aasian reissultamme joulukuussa. Sitten en enää viitsinyt ostaa kun raskauden aikana kiloja tuli koko ajan enemmän ja enemmän. Nyt olen taas koko ajan laihtunut ja ostaminen tuntuu siksi hieman hölmölle. Nämäkin ostot ovan nyt hieman liian pienikokoisia. Ehkä mahdun niihin kuukauden päästä...



Omassa kämpässä (airbnb:n kautta) on muuten se hyvä puoli, että monissa asunnoissa on todella hyvät mahdollisuudet tehdä itse ruokaa. Ennen olisin ajatellut, että kuka hullu haluaa tehdä itse ruoat lomalla jos on rahaa syödä rafloissa, mutta nyt se ajatus houkuttelee siitä syystä, että näin voi tehdä uusia kokkailuja juuri niistä raaka-aineista kuin itse haluaa. Tänään oli ihana käydä kaupassa ja poimia niitä mielenkiintoisia kasviksia ja juustoja, joita halusimme maistaa. Teimme salaatin, jonka yhtenä pääelementtinä toimi juustotiskistä löytämämme hollantilainen luomujuusto (joka oli aivan superhyvä löytö, nimeä en kyllä valitettavasti muista... :/). Illalla istuimme omalla partsilla ja joimme samalla lasit luomuviiniä. Oli ihana miettiä, että istun jonkun toisen kotona ja saan pieniä maistiaisia hänen elämästään. Tein hänen kokkausvälineillä ruokaa ja söimme ne heidän astioista salaattia istuen heidän parvekkeella. Jotenkin kiehtovaa.


Huomenna olisi kiva vierailla taidenäyttelyssä. Mutta suunnitelmaa ei ole. Hyvä niin. Tää on nyt lomalla. 

Jaa blogikirjoitus kavereillesi